"What screws us up most in life is the picture in our head of how it's supposed to be.
Really..."
Mitä te teitte kun olitte 5-vuotiaita? No mä leikin mun kavereiden kanssa tarhassa, lauleskelin, soitin haitaria ja kanteletta ja unelmoin että joku päivä olisin prinsessa. Mulla ei ollut puhelinta, enkä ois ikinä jaksanu rauhoittua nukkumaan päikkäreitä. Rakastin pukeutua tarhassa ihanaan vaaleanpunaiseen prinsessamekkoon ja juosta se päällä ympäri tarhan käytäviä mekon helmoja heilutellen. Se oli sitä aikaa...
Istuin 5-vuotiaan sukulaiseni kanssa ruokapöydässä viime viikolla. Hän ei suostunut syömään millään ja hetken jankkaamisen jälkeen alkoi toistamaan uudestaan ja uudestaan, että hän on lihonnut aika paljon viime aikoina. 5-vuotias tyttö... Lihonnut... Oh please, 5-vuotiaan tytön pitäis miettiä ihan kaikkea muuta. Esitin sukulaiselleni kysymyksen, "mitä sitten?" Tyttö vastasi, että "no pitäisi olla kaunis, jotta kaikki tykkäävät susta." En ees osannut vastata enää mitään. Sitten tää sukulaiseni hengitti tosi syvään ja sanoi "eikö niin? oothan säkin kaunis ja sulla on paljon kavereita." Meinasin alkaa itkemään, koska okei well olihan se nätisti sanottu, mutta ei siinä mitään. Luulen, että se suurempi syy oli vaan se, että tää tyttö tosiaan on 5-vuotias. Olin hetken hiljaa ja esitin hänelle kysymyksen - "Mitä on kauneus?"
Sukulaiseni ei enää osannut vastata mulle, mutta se kysymys jäi pyörii ittellekki päähän.
Kauneus. Mä en oo koskaan tuntenu itteeni mitenkään erikoisen kauniiksi, mutta järkytyin kuinka nuorena lapset nykyään joutuu niihin paineisiin, et sitä pitäis olla. Tai kui nuorena sitä kauneutta aletaan ylipäätään miettimään. Että pitäis olla kaunis, jotta saisit kavereita. Ei...
Pitäisi olla laiha, jotta oisit kaunis. Sitten kun olisit laiha ja kaunis saisit kavereita ja kaikki tykkäis susta.
Sick oikeesti ja ihan älyttömän surullista.
Tulin siihen tulokseen, että kauneus on kuitenki mulle enemmän sisäistä ku ulkoista.
Tottakai ulkoisestikkin sä voit olla ihan super kaunis. Upee. Mut jos sä oot sisältä päin täys bitch, niin en mä tiedä onks sil ulkonäöl enää oikeen välii. Mä oon itte ollu ain sitä mieltä, että ihminen joka on vaik älyttömän itsekeskeinen ja kaksnaamanen, ei vaan voi olla mun silmis kauhean hyvännäkönen. Ei vaikka se ois oikeastikkin maailman kaunein ihminen ulkoisesti. Se mitä siel sisäl on vaan jotenki niiku laskee sitä ulkoistakin. Tietenkään ei oo olemassa sellasta muottii minkälainen sun pitäis olla. Se on paras juttu koko hommas. Ei kukaan määrää sitä minkälainen sun pitäis olla tai miltä sä saat näyttää, mutta jos multa kysytään niin mun mielestä se on näin.
Meitä on tääl niin moneen. Eri luonteita, tyylejä ja kampauksii.
Ei ykskää niistä tee kenestäkään toista mitenkään erikoisempaa. Mul ei oo ikinä ollu mitään tiettyy tyylii. Toisenä päivänä rakastan meikata vähän enemmän ja pistää jotain "hienompaa" päälle. Toisena taas juoksen mielelläni tuol ilman meikkii lökäreis pipo päässä.
Some on tänä päivänä täynnä kuvii siitä miltä sun pitäis näyttää. Minkälaiset hiukset sul pitäis olla, että ois ns. "Hair goals." On kuvii siitä minkälaiset ripset sulla pitäis olla laitettuna, et sun ripsetki ois ns. "lashes on fleek."
Eikun oh my god, eipä unoheta kulmia. Ne sitten vasta onkin iso juttu. Kulmat. Siis voi härregud jos ne ei oo just niin kuin niillä ig:n miljoonan seuratuilla tytsyillä Amerikassa niin ei. Ei oo kuulkaa "Eyebrows on point." Ja nyt sit jos oikeest et ossaa tehhä samanlaista meikkii, ku Kim Kardashian niin kannattaa oikeest vähintäänki köyttää ittensä johonki nurkkaan häpeemään, koska i mean... "Face game should be strooong".
Oikeest girls, suljetaan ne paineet tai ei ainakaan siirretä niitä pikkusiskoille, serkuille ja koirillekkin.
Ei kukaan elä tääl koko maailmaa varten. Eletään itteemme varten. Mitä sit jos se sun tukka ei nyt oo se instagramin kirjoihin kirjotettu malli "hair goals." Nobody cares? Se on sun tukka ja varmasti goals useelle täs maailmas. Samoin nää ripset ja kulmat ja kaikki. Sun kroppa. Mun yks suurimmista musiikillisista esikuvista Sanni, sanoi jossain haastiksessaan kerran hyvin. " Sen oman jutun kaa ei synnytä, vaan se pitää ite tehä." Näis ulkonäkö jutuis on vähän sama. Jos jokainen löytäis sen oman tyylin. Sen miten on mukava olla, niin kukaan ei voi väittää sulle vastaan. Se on maailman kauneinta.
Ollaan niit oman elämän Kardashianeit. Kuka estää?
Luulen, että ei se tarkota että täytyy näyttää just samalta. Ollaan sitä sillä omalla tyylillämme.
Se riittää. Kertokaa se myös niille tejän pikkusiskoille ja serkuille ja kaikille. Ei elämää, varsinkaan jotain ulkonäköö tartte ottaa niin vakavasti. Ei jo 5-vutiaana etenkään. Keskitytään vaan siihen, että ollaan kilttejä toisille. Se on suurta, suurta, suurta kauneutta ja tärkeintä sellaista.
Nyt joulun alla mulla on ihan sika paljon keikkoja. Sen takia en oo postaillu tai ees kauhesti miettiny tätä blogii taaskaan hetkeen. Kaikki vapaa-aika mikä mulla on ollu koululta ja keikoilta ynm. on mennyt harkkoihin. Haluun nyt kuitenki toivottaa teille ihan sika hyvää joulun odotusta ja jouluu sen päätteeksi.❤ Postailen kyllä heti sitten kun on vain aikaa taas. Saattaahan sitä olla vaikka jo huomenna. Pitäkää ihana ja rauhallinen päivä.
