Rakas yläasteen aikainen opettajani.
Et ehkä muista, kuinka astelin luokkaasi pienenä seiskaluokkalaisena. Luulen, että en erottunut joukosta mitenkään. Minä kuitenkin muistan. Astelin luokkaasi suurimmalla pelolla mitä voit vain kuvitella. Olin uudessa paikassa, uusien ihmisten kanssa ja täynnä pelkoa, mutta samaan aikaan jännitystä. Juuri sinun opettamasi aine oli minulle yksi heikoimmista. Tulimme kuitenkin juttuun mielestäni aika hyvin? Näin se ainakin aluksi oli... Teit minulle hyvin useasti vuosien aikana selväksi, että et pitänyt ystävistäni. He olivat kuitenkin minun ystäviäni, jotka silloin merkitsivät minulle kaikkea. Mielestäni minun arvioimiseni ihmisenä ja oppilaana oli hieman väärin arvioida sillä perusteella ketä minulla oli kavereina, tai mitä heistä pidit. Sinusta se ei ilmeisesti ollut? Kuulin monta kertaa lauseita siitä, kuinka minusta tai ystävistäni ei tulisi ikinä mitään. Kuinka minulla oli huono asenne ja kuinka kysyin typeriä kysymyksiä asioista, jotka olisivat pitäneet olla hallussa jo alaluokilla. Olit oikeassa. Minulla oli huono asenne. Etenkin seiskaluokan lopun ja kasiluokan alun olin kamala. Mutta kuten myöhemmin sanoin ihan kasvotusten sinullekkin; olin ja olen edelleenkin teineilystäni pahoillani. Mutta on the other hand; mä en ikinä tehnyt sulle mitään. En ikinä haukkunut sinua. En huutanut sinulle, kuten näin kuitenkin monen muun tekevän. En polttanut röökiä koulun kulmilla tai tehnyt mitään muutakaan koulun sääntöjen vastaista. Olin murrosiässä oleva epävarma nuori, joka oli varma että ei osaa mitään ja jätti tunnilla antamasi tehtävät mieluummin tekemättä ja luovutti, kuin että olisi yrittänyt useampaan otteeseen alusta ja tehnyt tehtävät kunnolla. Olit oikeassa myös siinä, että useat asiat mitkä olivat minulle vaikeita, olisi varmasti pitänyt oppia jo ala-asteella, mutta sä olit se opettaja. Kun jo valmiiksi epätoivoisena, turhautuneena ja nolona pyysin sinulta apua, miksi sun piti lyödä lyötyä sen sijaan, että olisit vain opettanut mulle ne asiat? Ehkä siitä tuli sulle hyvä mieli.
Kun sitten ysiluokalla murruin täysin, olit kamala. En enään edes pitänyt sua samanlaisena ihmisenä kuin muita. Mulla oli ollut paljon suurempia ongelmia eri aineissa eri aineiden opettajien kanssa, mutta jopa nämä opettajat tukivat mua. Ja miettimättä täysin edes asiota mitä mulle kävi. Mulla oli paljon opettajia joiden kanssa oli ollut kuin olisin puhunut heidän kanssaan täysin eri kieltä. Niin hyvin olin tullut heidänkin kanssaan toimeen. Erona oli vain, että kun kasvoin ja yritin alottaa alusta, he antoivat mulle siihen kaikki mahdollisuudet. Tiedätkö miksi? Koska ne on niitä ihmisiä, jotka oikeasti tekee työtänsä oikeassa paikassa oikeista syistä. Miksi sä vihasit mua niin paljon, että et voinut edes kerran sanoa mulle jotain kivaa? Edes normaalilla äänensävyllä hei. Näit mut joka päivä. Näit kuinka rikki olin. Kuulit asioista mitä mulle oli tapahtunut, mutta sen sijaan että olisin kuullut yhden simple hello:n, sä nauroit mulle. Pilailit mun kustannuksella, etkä edes ainoastaan mulle, vaan esimerkiksi myös mun ystäville ja pikkuveljelle. Pilailit jopa mun kustannuksellani niistä asioista mitä mulle oli jonkun ihan toisen ihmisen aloitteesta käynyt. Mitä sä sait irti siitä?
Mä haluisin miettiä tänään, että ehkä sä et ikinä tajunnut kuinka paljon mua satutit. Ehkä olit omasta mielestäsi hauska, tai ehket edes tajunnut tekeväsi mitään väärää. Ehkä sulla ei ollu tarkotus satuttaa mua niin pahasti miten teit, mutta mä opin sulta paljon enemmän, kuin menetin. Mä opin että sä voit viettää koko elämäs rakentaen jotakin tyhjästä ja yksi tuuli voi tulla ja kaataa sen kaiken. Rakenna silti. Voit jahdata unelmias, jotka vaikuttaa kaukaisilta. Sä tiedät, että ne ei ehkä ikinä tuu sun tielles. Unelmoi silti. God is great, mutta joskus elämä ei oo reiluu. Kun mä rukoilen, asiat ei aina käänny sellai ku mä toivoisin, tai miten niiden kuuluisi. Teen sen silti. Voit vuodattaa ihmisille sielusi laulaen sitä yhtä biisiä, johon uskot. Huomenna he voivat unohtaa, että ikinä edes lauloit. Laula silti.
Mun elämässä tulee aina oleen sun kaltaisia epäilijöitä. Ihmisiä jotka ei usko muhun ja sitten siel tulee oleen mä. Proving them wrong... Tänään mulla on sun opettamastas aineesta kiitettävä arvosana ja opiskelen lukiossa, jonne et uskonut mun ikinä pääsevän. Enkä mä enään edes muistele sua niin pahalla. Kun kävelet tuolla jossain mua vastaan, luulen, että en tuu moikkaamaan sua. Voin kuitenkin kävellä ohitsesi ja hymyillä, koska sä et oikeastaan ikinä saanut mitä sä halusit ja tänä päivänä mä oon se voittaja. Ja ai niin. Harrastukseni jota pidit hauskana haaveiluna. Mulla on koko kesä täynnä keikkoja. Kun viime viikolla olin esiintymässä koulullanne oli harmi, että et voinut olla yleisössä katsomassa, kuinka tänä päivänä mä olin siellä lavalla enemmän kotonani kuin missään.
Jonain päivänä kun sun oma lapsesi astelee pienenä seiskaluokkalaisena yläasteelle, mä toivon, että hän ei tuu ikinä kohtaamaan sun kaltaistasi opettajaa. Lopuksi haluaisin kuitenkin sanoa kiitos. Sä oot ollu mulle koko mun elämäni suurin motivaattori. Kaikkea hyvää.
❤:Fanni
Kun sitten ysiluokalla murruin täysin, olit kamala. En enään edes pitänyt sua samanlaisena ihmisenä kuin muita. Mulla oli ollut paljon suurempia ongelmia eri aineissa eri aineiden opettajien kanssa, mutta jopa nämä opettajat tukivat mua. Ja miettimättä täysin edes asiota mitä mulle kävi. Mulla oli paljon opettajia joiden kanssa oli ollut kuin olisin puhunut heidän kanssaan täysin eri kieltä. Niin hyvin olin tullut heidänkin kanssaan toimeen. Erona oli vain, että kun kasvoin ja yritin alottaa alusta, he antoivat mulle siihen kaikki mahdollisuudet. Tiedätkö miksi? Koska ne on niitä ihmisiä, jotka oikeasti tekee työtänsä oikeassa paikassa oikeista syistä. Miksi sä vihasit mua niin paljon, että et voinut edes kerran sanoa mulle jotain kivaa? Edes normaalilla äänensävyllä hei. Näit mut joka päivä. Näit kuinka rikki olin. Kuulit asioista mitä mulle oli tapahtunut, mutta sen sijaan että olisin kuullut yhden simple hello:n, sä nauroit mulle. Pilailit mun kustannuksella, etkä edes ainoastaan mulle, vaan esimerkiksi myös mun ystäville ja pikkuveljelle. Pilailit jopa mun kustannuksellani niistä asioista mitä mulle oli jonkun ihan toisen ihmisen aloitteesta käynyt. Mitä sä sait irti siitä?
Mä haluisin miettiä tänään, että ehkä sä et ikinä tajunnut kuinka paljon mua satutit. Ehkä olit omasta mielestäsi hauska, tai ehket edes tajunnut tekeväsi mitään väärää. Ehkä sulla ei ollu tarkotus satuttaa mua niin pahasti miten teit, mutta mä opin sulta paljon enemmän, kuin menetin. Mä opin että sä voit viettää koko elämäs rakentaen jotakin tyhjästä ja yksi tuuli voi tulla ja kaataa sen kaiken. Rakenna silti. Voit jahdata unelmias, jotka vaikuttaa kaukaisilta. Sä tiedät, että ne ei ehkä ikinä tuu sun tielles. Unelmoi silti. God is great, mutta joskus elämä ei oo reiluu. Kun mä rukoilen, asiat ei aina käänny sellai ku mä toivoisin, tai miten niiden kuuluisi. Teen sen silti. Voit vuodattaa ihmisille sielusi laulaen sitä yhtä biisiä, johon uskot. Huomenna he voivat unohtaa, että ikinä edes lauloit. Laula silti.
Mun elämässä tulee aina oleen sun kaltaisia epäilijöitä. Ihmisiä jotka ei usko muhun ja sitten siel tulee oleen mä. Proving them wrong... Tänään mulla on sun opettamastas aineesta kiitettävä arvosana ja opiskelen lukiossa, jonne et uskonut mun ikinä pääsevän. Enkä mä enään edes muistele sua niin pahalla. Kun kävelet tuolla jossain mua vastaan, luulen, että en tuu moikkaamaan sua. Voin kuitenkin kävellä ohitsesi ja hymyillä, koska sä et oikeastaan ikinä saanut mitä sä halusit ja tänä päivänä mä oon se voittaja. Ja ai niin. Harrastukseni jota pidit hauskana haaveiluna. Mulla on koko kesä täynnä keikkoja. Kun viime viikolla olin esiintymässä koulullanne oli harmi, että et voinut olla yleisössä katsomassa, kuinka tänä päivänä mä olin siellä lavalla enemmän kotonani kuin missään.
Jonain päivänä kun sun oma lapsesi astelee pienenä seiskaluokkalaisena yläasteelle, mä toivon, että hän ei tuu ikinä kohtaamaan sun kaltaistasi opettajaa. Lopuksi haluaisin kuitenkin sanoa kiitos. Sä oot ollu mulle koko mun elämäni suurin motivaattori. Kaikkea hyvää.
❤:Fanni
