"WHY FIT IN WHEN YOU WERE BORN TO STAND OUT?"
Luulen, että viime viikon Maanantaina suuri osa heräsimme varmasti uutisiin 11-vuotiaasta, uskomattoman rohkeasta pojasta Valtterista. Valtteri oli puhumassa Ylen Aamu-tv:ssä kohtaamastaan rasismista. Valtteri kertoi, kuinka häntä haukutaan mm. kakaksi, kakan väriseksi ja neekeriksi ihonvärinsä takia. Valtterin tapauksessa ei puhuttu vain saman ikäisistä lapsista tai koulukiusaamisesta. Esimerkiksi myös tietyt bussikuskit, aikuiset ihmiset olivat usean kerran jättäneet ottamatta Valtteria kyytiin ja vain ajaneet ohi vilkutellen. I mean what the hell kind of behaviour is that? Siis eii... Ei riitä sanat. Jotenkin yläasteella itse tukarinakin toimineena nähnyt ja kuullut paljon juttuja, mitä nuoriso toisilleen tekee ja puhuu, mutta niiku aikuset ihmiset? Come on. Sit mietitään kun "nykynuoriso on niiiiin huonokäytöksistä ja epäkunnioittavaa kansaa." Niin noh... Valtterin kohtaama rasismi on vain yksi esimerkki siitä painajaisesta missä moni joutuu elämään joka päivä. Joku ihonvärin, joku seksuaalisuutensa ja joku ehkä uskontonsa takia.
Me ollaan erilaisia täs maailmassa joka ikinen. On hyväksyttävää olla ymmärtämättä toisen erilaisuutta täysin, mutta on järkyttävän väärin tuomita toinen erilaisuutensa takia. Voin kertoa, että teini-ikäisenä olo ja sen selvittäminen kuka sä oot, is hard enough without someone attacking you. Ja sillä hetkellä kun mä katsoin tän Valtterin haastattelun aloin miettiä minkälainen maailma tää on. Minkälaisessa maailmassa ja minkälaisessa maassa mä elän ja to be honest, en halunnu elää tässä maailmassa. Rukoilin, että mun ei tarttis elää tässä maailmassa. Koska mikä tää maailma oikeastaan on?
Valtteri teki kuitenkin sen, mihin liian harva meistä pystyy. Puhui asiasta ääneen. Valtteri ei ehkä itse tiedä vielä mikä sankari tulee olemaan ja varmasti on jo monille pienimmille, oman ikäisilleen, meille vähän vanhemmille ja ihan aikuisillekkin ihmisille. Suuri sellainen. Mutta toivon, että hän tulee tietämään sen.
Oman "tarinansa" jakaminen ei oo ikinä helppoa, mutta mä vannon että sit ku sä teet niin, se et oo enään vaan sä kehen se vaikuttaa. Se et oo enään vaan sä, ketä se auttaa. Sitä paitsi hyvin useasti kaikki mitä meidän tarttee kuulla on, että ei olla yksin ongelmamme, asiamme tai ihan miksi ikinä sitä itse kutsummekin kanssa. Joku muu kokee täysin samaa joka päivä. Joku muu pelkää just samoja juttuja, eikä se oo mitenkään outoa. Joku toinenkaan ei uskalla myöntää itselleen kuka oikeasti on. Hekin pelkäävät sitä, mutta hekin tietävät miltä susta tuntuu. Et oo mikään alien muiden "normaalien" joukossa. Mut niin kauan kun sitä piilotellaan. Niin kauan kun me jatketaan vaan sanomista,
"Jos sä oot homo se on ok, mutta älä vaan kerro kenellekkään. Älä vaan, koska miten kukaan meistä normaaleista vois ymmärtää sitä."
"Ai sua kiusataan tai pahoinpidellään joka päivä kotona, tai koulussa. Damn, aika paha juttu, mutta älä nyt herranjumala vaan kerro kenellekkään. Eihän tollasta tapahdu normaalissa elämässä. Tota tapahtuu vain leffoissa."
Ei se helpotu. Ei se muutu mihinkään. Jos kukaan ei ikinä kuule sun tarinaas, miten kukaan pystyy samaistuun siihen? Mä tiedän 110% varmaksi, että tässäkin maassa on tuhansia nuoria, jotka tälläkin hetkellä istuvat omassa huoneessaan ja miettii, että kukaan ei ymmärrä miltä heistä tuntuu. Että he ovat ihan yksin. Näitä ihmisii kiusataan. He tekevät itsemurhia, koska he ajattelevat, että kukaan ei ymmärrä. Älä anna pelon pitää sua hiljaa. Sul on ääni. Tärkeä sellainen, joten käytä sitä. Puhu. Nosta kätesi ilmaan. Huuda vastauksesi. Pistä itses tuleen kuulluksi. Mitä ikinä se vaatikaan, löydä äänesi ja kun löydät. Fill the damn silence.
Trust me, just sun äänelläs on väliä.
Luulen, että mä henkilökohtaisesti itse haluisin varmistaa, että kaikki tietäis tässä maailmassa, että mikä tekee susta erilaisen tänään. Se pistää sut nouseen myöhemmin elämässäs. Joten sun pitäis olla ylpee ollessas erilainen. Ylpee siitä kuka oot.
"Say what you wanna say, And let the words fall out
Honestly I wanna see you be brave, With what you want to say
And let the words fall out,
Honestly I wanna see you be brave."
Ja tän takii muutama päivä sitten mä sain pienen idean. Jaoin instagramissa kuvan, missä pyysin seuraajiani jakamaan mulle oman #brave kuvansa ja kuvia tuli paljon enemmän kuin oletin. Osa teistä oli niin ihania, että vaikka usea ei omia kuviaan halunnutkaan jakaa missään, lähetti silti mulle kuvansa ja uskaltautui kertoon mulle silti vielä jopa omia kokemuksiaankin esim. kohtaamastaan koulukiusaamisesta. Sellai merkkaa kaikkee mulle. Kiitos luottamuksesta. Ne muutamat joiden kuvat kuitenkin tulee olemaan tässä postauksessakin, kiitos super paljon. Mun mielestä pieninki ääni on tärkee ja jos yksikin tyyppi lukee tän postauksen ja näkee teidän brave kuvanne, ehkä hekin uskaltavat olla rohkeita tänään. Mun mielestä ei tartte välttämättä tehdä mitään isoa muuttaakseen maailmaa. Pienikin asia, kuten vaikka auttaa jotain joka on kaatunut pihalla voi muuttaa maailmaa. Ainakin heidän maailmaansa. Tehdään tästä maailmasta sellanen missä jokaisen ois kiva olla ja elää. Ootte ainutlaatuisii, kauniita, eikä tääl oo ketään kuka vois olla parempi versio susta ittestäs. Olkaa ylpeitä itestänne!
"Cause I know the smallest voices, they can make it major."
❤:Fanni
