Inspiraatio.
Se sana on ollut minulle aina jotenkin hukassa. Kyllä, se sana löytyy varmasti myös useista postauksistani täällä blogin puolella, mutta to be honest, en ole ikinä oikein ollut ihan varma mitä se tarkalleen tarkoittaa. Nyt päätin etsiä sen sanakirjasta. Sen sanottiin lyhyesti vain olevan innoitus/innostus. Muutin päässäni kysymystä vähän ja kysyin itseltäni, että mikä minut saa tuntemaan niitä asioita. Yksi ensimmäisistä asioista jotka tulivat mieleeni oli toiset ihmiset.
Suuri osa varhaisimmista muistoistani ovat kun olin ehkä noin. 4-5 vuotias ja katsoin kuinka äitini soitti haitaria ja lauloi olohuoneessamme. Se oli mielestäni maailman siistein juttu. Se ei ollut kuitenkaan vain sitä. En pitänyt sitä vain siistinä juttuna, vaan halusin pystyä juuri samaan. Halusin olla vähintään yhtä hyvä kuin hän. Pienestä asti olen katsonut hänen keikkailevan ja harjoittelevan kotona. Sieltä asti minulle on aina ollut ihan selkeää, että ehkä suurin unelmani olisi, että joku päivä joku pitäisi minua yhtä upeana laulaessani tai soittaessani, kuin minä olen aina pitänyt äitiäni.
Tavoitellessani sitä unelmaa olen saanut tavata mitä upeimpia tyyppejä. Osa heistä on toteuttaneet just sen saman unelman kaikenlaisten vaikeuksien läpi. Osalle heistä koko unelmani on maailman naurettavin juttu. Mutta ne epäilijät ja vihaajatkin on tyyppejä, jotka mua tässä maailmassa vain ja ainoastaan inspiroi. Tai en tiedä voiko sanoa, että juuri he, mutta se ajatus siitä että joku päivä voisin todistaa heidän olleen väärässä.
Seuraava asia joka tuli mieleeni oli hetket. Pari vuotta, tai vielä vuosikaan sitten en voinut kokea hetkiä ihan samalla tavalla, kun voin nyt. Ei ole mikään salaisuus, että olen käynyt elämäni aikana aika pohjalla. Moni meistä käy. En sano, ettenkö olisi siellä pohjalla ajoittain vieläkin. Erona on vain se,että en aikaisemmin osannut arvostaa elämäni hienoja asioita, koska minusta rehellisesti tuntui, että oli mahdotonta olla aidosti onnellinen. Mutta nyt olen tajunnut, että tää on meidän elämä. Se yksi ja ainoa, joka saadaan. Keskitytään niihin pieniin hetkiin, jotka saadaan viettää meille tärkeiden ihmisten kanssa tai törmätä johonkin yllättäen ketä ollaan kaivattu jo pidempään. Minua ne inspiroivat uskomaan siihen, että vaikka tässä maailmassa tapahtuisi ja tapahtuukin koko ajan ihan kamalia asoita, niin jos me jaksetaan vaan hymyillä vähän enemmän, niin kyllä kaikki on meille helpompaa.
Mä teen musiikkia, koska se inspiroi mua. Mutta myös, koska toivon sen joku päivä inspiroivan jotain toista. Se inspiroi mua auttamaan muita sitä kautta. Kertomaan tarinoita, koska mulla on mistä kertoa. Yritän antaa tässä elämässä kaikille mahdollisuuden. Tutustua kaikkiin ja olla avoin. Hymyillä sille tuntemattomalle tyypille kadulla, koska who knows? Maybe it could save her day. Olen ollut onnekas saadessani elämään ihmisiä, jotka ovat inspiroineet mua ja olleet tavallaan se syy jatkaa. Mikään ei inspiroi mua yhtä paljon, kuin että ehkä joku päivä voisin olla jollekkin se syy ja se inspiraatio jatkaa itsekin. Yritän elää hetkessä, koska se on kaikki mitä meillä on. Ne pienet hetket. Nyt yritän inspiroida teitäkin. Inspiroida teitä olemaan just se tyyppi ketä olette. Ette voi ikinä tietää ketä te inspiroitte jo.
Kirjoitin tämän blogipostauksen yhteistyönä erään mua inspiroivan ihmisen kanssa. Iina ehdottomasti yhtenä ihmisenä ei vain ihan älyttömän upealla blogillansa, mutta todella kiltillä sydämellänsä inspiroi minua. Iina kirjoitti blogiinsa samasta aiheesta ja mitä inspiraatio merkitsee hänelle. Käykää ihmeessä tsekkaamassa sekin! Tästä linkistä pääsette lukemaan sen.
http://iinaemiliasd.blogspot.fi/2016/10/diipista-hetkesta-keskiyon-jalkeen.html
Toivottavasti teil on kaikki hyvin. Olette ihania.
Kivaa keskiviikkoa kaikille.
❤: Fanni
Suuri osa varhaisimmista muistoistani ovat kun olin ehkä noin. 4-5 vuotias ja katsoin kuinka äitini soitti haitaria ja lauloi olohuoneessamme. Se oli mielestäni maailman siistein juttu. Se ei ollut kuitenkaan vain sitä. En pitänyt sitä vain siistinä juttuna, vaan halusin pystyä juuri samaan. Halusin olla vähintään yhtä hyvä kuin hän. Pienestä asti olen katsonut hänen keikkailevan ja harjoittelevan kotona. Sieltä asti minulle on aina ollut ihan selkeää, että ehkä suurin unelmani olisi, että joku päivä joku pitäisi minua yhtä upeana laulaessani tai soittaessani, kuin minä olen aina pitänyt äitiäni.
Tavoitellessani sitä unelmaa olen saanut tavata mitä upeimpia tyyppejä. Osa heistä on toteuttaneet just sen saman unelman kaikenlaisten vaikeuksien läpi. Osalle heistä koko unelmani on maailman naurettavin juttu. Mutta ne epäilijät ja vihaajatkin on tyyppejä, jotka mua tässä maailmassa vain ja ainoastaan inspiroi. Tai en tiedä voiko sanoa, että juuri he, mutta se ajatus siitä että joku päivä voisin todistaa heidän olleen väärässä.
Seuraava asia joka tuli mieleeni oli hetket. Pari vuotta, tai vielä vuosikaan sitten en voinut kokea hetkiä ihan samalla tavalla, kun voin nyt. Ei ole mikään salaisuus, että olen käynyt elämäni aikana aika pohjalla. Moni meistä käy. En sano, ettenkö olisi siellä pohjalla ajoittain vieläkin. Erona on vain se,että en aikaisemmin osannut arvostaa elämäni hienoja asioita, koska minusta rehellisesti tuntui, että oli mahdotonta olla aidosti onnellinen. Mutta nyt olen tajunnut, että tää on meidän elämä. Se yksi ja ainoa, joka saadaan. Keskitytään niihin pieniin hetkiin, jotka saadaan viettää meille tärkeiden ihmisten kanssa tai törmätä johonkin yllättäen ketä ollaan kaivattu jo pidempään. Minua ne inspiroivat uskomaan siihen, että vaikka tässä maailmassa tapahtuisi ja tapahtuukin koko ajan ihan kamalia asoita, niin jos me jaksetaan vaan hymyillä vähän enemmän, niin kyllä kaikki on meille helpompaa.
Mä teen musiikkia, koska se inspiroi mua. Mutta myös, koska toivon sen joku päivä inspiroivan jotain toista. Se inspiroi mua auttamaan muita sitä kautta. Kertomaan tarinoita, koska mulla on mistä kertoa. Yritän antaa tässä elämässä kaikille mahdollisuuden. Tutustua kaikkiin ja olla avoin. Hymyillä sille tuntemattomalle tyypille kadulla, koska who knows? Maybe it could save her day. Olen ollut onnekas saadessani elämään ihmisiä, jotka ovat inspiroineet mua ja olleet tavallaan se syy jatkaa. Mikään ei inspiroi mua yhtä paljon, kuin että ehkä joku päivä voisin olla jollekkin se syy ja se inspiraatio jatkaa itsekin. Yritän elää hetkessä, koska se on kaikki mitä meillä on. Ne pienet hetket. Nyt yritän inspiroida teitäkin. Inspiroida teitä olemaan just se tyyppi ketä olette. Ette voi ikinä tietää ketä te inspiroitte jo.
Kirjoitin tämän blogipostauksen yhteistyönä erään mua inspiroivan ihmisen kanssa. Iina ehdottomasti yhtenä ihmisenä ei vain ihan älyttömän upealla blogillansa, mutta todella kiltillä sydämellänsä inspiroi minua. Iina kirjoitti blogiinsa samasta aiheesta ja mitä inspiraatio merkitsee hänelle. Käykää ihmeessä tsekkaamassa sekin! Tästä linkistä pääsette lukemaan sen.
http://iinaemiliasd.blogspot.fi/2016/10/diipista-hetkesta-keskiyon-jalkeen.html
Toivottavasti teil on kaikki hyvin. Olette ihania.
Kivaa keskiviikkoa kaikille.
❤: Fanni
