KIITOS // VUOSI 2017

VUOSI 2017

Kiitos.

Olit monella tapaa aika raskas vuosi, mutta kun ajattelen tarkemmin, niin mielestäni olit sitä juuri oikeista syistä. Oikeastaan kaikki vaikeudet, joita toit mukanasi, tulivat tarpeeseen ja olivat kaikki todella silmiä avaavia. Tajusin paljon uusia juttuja elämästäni, joita en ollut koskaan aikaisemmin suuremmin edes miettinyt ja nyt kun uusi vuosi vaihtuu, voin jättää ne taakseni, jotta elämäni vuonna 2018, olisi niillä tavoin vielä paljon helpompaa. Tässä nyt muutamia ajatuksia joistain niistä asioista, joita sain tehdä ja oppia vuonna 2017. 

Täytin 18-vuotta, enkä odottanut sitä ollenkaan.

Nyt katsoessani vuotta taakse päin, se oli ehkä yksi koko vuoden parhaimmista asioista. Se toi mukanaan mm. ajokortin ja upeita keikkoja, joita en olisi päässyt alaikäisenä näkemään ja olen 110%  varma, että en koskaan tule unohtamaan juhliani, joita sain viettää kaikkien mulle rakkaitten ihmisten kanssa. En tule kyllä unohtamaan myöskään seuraavaa aamua, mutta se on jo ihan toinen tarina.

Tanssin vanhat yhden mun parhaimmista kavereista kanssa ja sain jakaa sen kokemuksen vielä veljeni kanssa, joka oli mulle todella tärkeää.

Tein raskaita päätöksiä, joista yksi oli lopettaa lukio kesken.

Se on pitkä tarina, josta ehkä joskus kirjoitan erillisen postauksen. Päätökseni jakoi paljon mielipiteitä, eikä se todellakaan ollut mikään helppo, mutta ne ihmiset, jotka minut oikeasti tuntee, olivat kaikki super onnellisia puolestani ja tiesivät, että se oli ainoa oikea päätös.

Sen jälkeen otin pienen tauon ja toteutin unelmani hakemalla musakouluun, jonne epäilyksistäni huolimatta pääsin. Hetken mietinnän jälkeen sekin ovi valitettavasti tuntui avautuvan minulle kuitenkin väärään aikaan ja päädyinkin jättää menemättä. Voitte kuvitella, että viimeistään tässä kohtaa osa ihmisistä ympärilläni mietti, että onkohan minussa oikeasti jotain vikaa, mutta olen silti tyytyväinen siihenkin päätökseeni. Sitten päädyin kuitenkin kouluun, jossa olen nyt ja olen super tyytyväinen päätökseeni.

Sain myös uusia ystäviä ja lähennyin vanhojen kanssa. Opin myös sen, että vaikka jokainen ei aina voi olla ehkä meidän elämässä, niin se ei millään tasolla tarkoita, että tämä henkilö ei voisi olla meidän sydämessä. Uskon, että tapaan jokaisen ihmisen jostain syystä. Jotkut suuremmista, jotkut pienimmistä, mutta tänä vuonna opin, että on älyttömän tärkeää niissä tilanteissa pitää aina silmät, korvat ja sydän avoinna. Jokainen täällä voi opettaa toiselleen jotain, mitä toinen ei vielä tiennyt.

Sain tehdä upeita juttuja mm. täällä blogissa ja musajutuissa. Toteutin unelmiani ihan uudella tasolla, enkä malta odottaa, että pääsen tekemään niin myös vuonna 2018.

Yksi mun vuoden ehdottomia suosikki juttuja oli kaikki ne hetket, kun sain tavata teitä.
On hullua, että olen ihan perus vähän hukassa oleva, crazy muija ja te jaksatte oikeasti tukea ja lukea mun juttuja vuodesta toiseen. Te tuette mua ja teette mulle sellaisen olon, että mulla ja mun unelmilla on väliä. Toivon, että pystyn antamaan siitä edes pienen osan teille takaisin. Olette jokainen korvaamattomia, enkä pysty koskaan kiittämään teitä tarpeeksi kaikesta.

Juhlin, itkin, rakastin, vihasin. Tämä vuosi on ollut täynnä sitä kaikkea. Kuitenkin kaikista tärkeimpänä asiana mulla tämän vuoden viimeisenä päivänä nousee mieleen se, että opin kuuntelemaan itseäni vähän paremmin. Aloin työstämään asioita, jotka sitä tarvitsi ja opin ottamaan siihen myös apua kunnolla vastaan. Nyt tiedän, että tulevaisuuttani tukee parhaimmat tyypit, joita voisin ikinä toivoa. Tyypit, jotka tukee ja luottaa muhun, mutta myös tyypit, joihin itse voin luottaa 100%:sesti. He uskovat minuun ja minun unelmiini ja heidän avullaan myös minä uskon nyt niihin paremmin. Täytän reilun kuukauden päästä 19, mutta musta tuntuu silti, että tää on vasta mun ja meidän alku...

Kiitos just sulle, jos olit osana mun vuotta 2017 jollain tavalla. Oli osasi sitten iso, pieni, positiivinen tai negatiivinen, niin opetit minulle varmasti jotain, joten kiitos. Toivottavasti me törmätään tänään ja juhlitaan sitten yhdessä tai erikseen. Arvostan teistä jokaista ihan superisti ja haluan toivottaa maailman parasta vuotta 2018.

Olette oikeasti super rakkaita.

Hyvää uutta vuotta.

❤:Fanni

MINUN LÄHEISTENI PÄIVÄ // IHONI ALLA

"The best gifts in the world are not in the material objects one can buy from the store, but in the memories we make with the people we love."
- Amanda Bogarshinov

Hey guys. 

Tänään on Isänpäivä. Viime aikoina on puhuttu paljon pitäisikö isänpäivä vaihtaa ns. "läheisen päiväksi" ja vaikka itsekin isänpäivät aina ilman isää olen juhlinut, niin olen ehdottomasti sitä mieltä, että päivä pitäisi silti pitää juuri sinä isänpäivänä. Sen takia haluankin aloittaa sanomalla maailman ihaninta isänpäivää jokaiselle isälle, vaarille, ukille ja papalle, tai muille mieshahmoille, jotka ovat osana lastensa kasvua ja elämää sinä isänä tai isähahmona. Olette todellakin ansainneet päivänne. Super isot onnittelut myös kaikille super äideille, jotka tänäkin vuonna saavat kortin myös isänpäivänä. Olette jokainen sankareita!

Tänään on kuitenkin myös viimeisen Ihoni alla-sarjan postauksen aika. Kun mietin tätä koko sarjan teemaa, omaa elämääni ja miten haluaisin tämän sarjan lopettaa, keksin idean aika nopeasti. Sarjassa on käsitelty omia epävarmuuksiani ja oman elämäni vähän synkempiä asioita, joita someissani te ette paljoa näe. Ideana oli, että pääsisitte vähän lähemmäs minun elämääni, ette vain filtteröityjä kuviani Instagramissa ja mielestäni me onnistuimme siinä. Tajusin, että silti tärkein asia meillä on vielä puhumatta, nimittäin ne valot kaikkien niiden pimeyksien reunoilla ja niimpä päädyin siihen, että viimeisessä Ihoni alla-sarjan postauksessa haluaisin puhua omistani, minun läheisistäni.
Vaikka tänään ehdottomasti on isänpäivä, enkä oikeasti toivo, että se vaihtuisi miksikään läheisen päiväksi tai muuksi, niin samalla tavalla kuin isän-, tai äitienpäivää, pitäisi läheisenkin päivää juhlia joka päivä ja niimpä tänään juhlistetaan blogissani nyt kumpaakin.

Kolme vuotta sitten tähän aikaan elämäni oli täysin erilaista verrattuna nykyiseen tilanteeseeni. Olin peruskoulun viimeisellä luokalla ja edessäni oli suuria muutoksia ja päätöksiä tulevaisuuteni kannalta, mutta samaan aikaan yksityiselämäni tuntui olevan vain täysi kaaos vailla mitään suuntaa tai toivoa ja voin henkisesti todella huonosti. Tänään istun tässä kirjoittamassa teille postausta ja vaikka välillä elämä vieläkin tuntuu vain vitsiltä, niin olen tässä. Selviydyin siitä ajasta. Meillä on kaikilla huonot aikamme. Valitettavasti jokainen meistä vain saa osansa tämän maailman kurjuutta tavalla tai toisella. Onneksi myös sen kauneutta. Olen kuitenkin varma, että en olisi koskaan selviytynyt omista rankoimmista ajoistani yksin ja siksi tänään kiitos kuuluu ihan joillekkin muille.

Minulla on ollut ystäviä, joille pystyn soittamaan ihan mihin tahansa aikaan vuorokaudesta puhuakseni vaikka vain jostain naurettavasta tv-sarjasta, jotta ajatukset vaihtuisi. Ja ystäviä, jotka soittavat minulle istuaksemme vaikka tunteja vain hiljaa, että kummallakaan ei olisi yksinäistä. En tiedä onko mitään oikeasti naurettavampaa, kuin pitää puhelua auki about neljä tuntia, josta oikeasti puhutaan keskenään ehkä tunti ja loput ajasta menee syömiseen, hampaiden pesemiseen ja vaikka piano-, tai laululäksyjen tekemiseen. But that's what a real friendship is about, enkä vaihtaisi sitä mihinkään.

Minulla on ollut ystäviä, joiden kanssa olen saanut kasvaa yhdessä. He tietävät kaiken minusta ja elämästäni, mutta haluavat silti olla osana sitä kaikkea hulluutta mitä siihen kuuluu. Heidän kanssaan en tarvitse mitään filtteriä ja tiedän, että riitän juuri sellaisena kuin olen. Oli se versio sitten se iloinen, pirtsakka tyttö tuolla jossain, tai oli se sitten se väsynyt, itkuinen ääliö, joka on ihan sekaisin. Tiedän, että mitään ei tarvitse hävetä ja vaikka mitä mokaisin tänään, he olisivat siellä aina vielä huomennakin jakamassa kanssani kaiken. Jos se huominen tuo mukanaan juhlan, me juhlitaan. Jos se tuo surun tai jonkun mokan, niin on aina joku jonka olkapäätä vasten itkeä tai kenen kainaloon käpertyä tietäen, että kaikesta selvitään.

Minulla on ollut ystäviä, jotka ovat saaneet ja saavat uudestaan ja uudestaan minut tuntemaan itseni kauniiksi. He nauravat kun kaadun, mutta auttavat minut heti myös ylös. Kaikki ne puolet ja piirteet itsestäni joita itse eniten vihaan, he saavat käännettyä aina jollain ihmeellä vahvuuksini. Kaikki arvet ja kaikki haavat, he kääntävät vain tarinoiksi, joissa olen aina voittaja.

Ja minulla on ollut ystäviä, joiden katoamista minun ei ole koskaan tarvinnut sekuntiakaan epäillä.
He ovat siinä ja sen vain tietää, että he tulevat aina olemaankin. Joku meistä on saattanut lähteä toiselle puolelle maailmaa seikkailulle, mutta vaikka yksi meistä ei olisikaan fyysisesti aina läsnä, niin se sama tiimi vain pysyy, eikä se muutu siitä mihinkään.

Ja niin se on. Ne samat tyypit pysyy. Sitä on perhe. Olen saanut edellisinä vuosina tehdä isänpäivä kortin joka vuosi ihanalle vaarilleni ja upealle äidilleni. Tänä vuonna halusin tavallaan tehdä sen ystävilleni. Isyys ei nimittäin ole vain verta, eikä perhettä rakenna aina isä ja äiti. Se on kasvattamista, yhteisiä kokemuksia ja rakkautta. Vaikka en koskaan saanutkaan niitä asioita siltä biologiselta isältäni ja joissain kohtaa elämää se on sattunut, niin tänään mun täytyy sanoa, että koen, että sain elämääni niin paljon enemmän rakkautta, kuin olisin voinut toivoa ja jos joku päätti joskus olla olematta elämässäni, en häntä siihen tarvinnutkaan. <3 Kiitos siis jokaiselle ystävälle, entiselle opettajalle ja muille ihanille ihmisille, joita olen elämääni saanut ja joista tuli tavallaan se suuri perhe mun ympärille, jotka päätti jäädä ja joita saan muistaa niin jouluna, ystävänpäivänä kuin tänä vuonna nyt myös isänpäivänä.

Nauttikaa päivästänne.
Haleja.

❤:Fanni

TYTTÖ JOKA KUVASI ITSEMURHANSA MINULLE // IHONI ALLA

Hey guys.

Tämä postaus ei alunperin ollut ideana ihoni alla-sarjan postauksiksi, eikä postaukseksi ollenkaan, mutta tänään tajusin, että minun on pakko tästä jossain puhua julkisesti ja halusin tehdä sen nyt tässä.

Sain viestin 13-vuotiaalta tytöltä, joka lähetti minulle kuvakollaasin, kun oli viillellyt reitensä, ranteensa ja vatsan alueensa täyteen syviä haavoja. Viestissä hän kertoi, että ei jaksa enään elää ja mikään ei tunnu enään merkitykselliseltä. 

Olen blogini kautta saanut äärettömän paljon, kuten jo vähän viime postauksessa mainitsinkin. 

Olen kiitollinen jokaiselle, joka minua ylipäätään jossain seuraa ja tunnen olevani älyttömän onnekas saadessani kuulla erilaisten ihmisten erilaisia tarinoita ja saadessani olla jollekkin sellainen tyyppi, jolle uskaltaa tulla niitä kertomaan. 

Olen kuitenkin todellakin saanut myös sen varjopuolen asiasta.

Minun on kerrottu aiheuttaneen mm. jonkun lapselle syömishäiriön. Ei joku ulkopuolinen ihminen, vaan tämän lapsen äiti. Minulla itselläni ei koskaan ole ollut syömishäiriötä, enkä ole koskaan aiheesta mihinkään puhunut, koska en koe asian olevan minulle tarpeeksi henkilökohtainen, että voisin/osaisin siitä tarpeeksi hyvin puhua. En ole koskaan laittanut minnekkään minkäänlaista materiaalia, joka olisi ketään voinut vastaavaan "inspiroida". 

Olen saanut vihaviestejä ja jopa uhkaavia viestejä mm. jopa henkeäni kohtaan. Vastaavat viestit eivät kuitenkaan ole koskaan minua suuremmin liikuttaneet. Lähinnä huolestuttaneet niitä lähettävien ihmisten puolesta ja omalla tavallaan huvittaneet. Mutta kuten olen sanonut, niin olen kiitollinen niistäkin viesteistä. Pitäähän niihinkin ihmisillä aikaa käyttää, joten olen kiitollinen, että joku jaksaa sen vaivan ja ajan nähdä minua varten. 

Kamalin asia kuitenkin on heittämällä nämä samantapaiset viestit, jonka tänään sain.

Haluan edelleen painottaa, että olen sanoinkuvailemattoman kiitollinen voidessani olla jollekkin tyyppi kenelle puhua ja purkaa myös pahoja tunteitaan. Avaan jokaisen viestin, joka minulle tulee, ihan sama missä tulee ja se on 100% varma. Jokaiseen en vastaa, mutta jokaisen ihan varmasti luen, että jokainen tietäisi, että tässä maailmassa on edes yksi, joka kuuntelee, koska kaikilta sitä ei löydy muualta.

En kuitenkaan voi ottaa vastuuta toisten hengistä.

Kun tämmöisiä kuvia tai viestejä saan ja etenkin kun saan niitä ihan selkeästi alaikäisiltä ihmisiltä, niin ensimmäinen ajatus päässäni on, että minun täytyy soittaa jonnekkin. Nämä viestit ja kuvat tulevat kuitenkin todella usein feikkinimillä/anonyyminä, enkä saa niistä mitään tietoja irti. Enkä minä rehellisesti haluaisi myöskään lähteä minnekkään soittamaan, koska se on todella iso askel sitten siinä vaiheessa ja kun koskaan en valitettavasti voi 100% varmaksi tietää, kenen se tuska, hätä tai itsemurha-ajatukset ovat todellisia ja kenen ei. Ei sillä että epäilisin, että yksikään teistä minulle tuolla alkaisi huvin vuoksi vastaavia viestejä lähettelemään, mutta tämä maailma on täynnä erilaisia ihmisiä ja jossain tuolla on varmasti joku, joka pystyisi siihenkin. 

Sitten toisaalta pääni valtaa kysymys, "mitä sitten jos joku päättääkin päättää elämänsä?"

Elänkö minä koko loppu elämäni syyllisyyden tunteessa ja tuskassa siitä, että en soittanutkaan, tai että en yrittänyt enemmän. Todennäköisesti, mutta niin sen ei ole pakko mennä. 

Niin paljon kuin haluankin olla se tyyppi kenelle voi puhua ja olen luvannut ja lupaan edelleen olla, niin en ole ammattilainen. En osaa tai voi pelastaa kaikkia, vaikka kuinka haluaisinkin.

Siispä pyydän, että hakekaa apua ja hakekaa sitä myös ammattilaiselta.

Voin itse kertoa nyt pienen asian, jota en koskaan ajatellut jakavani someen. Minä olen itse tietyn kriisin läpikäynyt ihminen ja vaikka siitä elämänvaiheestani on jo melkein muutama vuotta täynnä, niin minulla on edelleen avut. Käyn psykologilla viikottain ja silloin tällöin ryhmätapaamisissa ja tällä hetkellä se on yksi tämänhetkisen elämäni tärkeimpiä asioita, joista olen todella kiitollinen ja joita en vaihtaisi pois mistään syystä. Siinä ei ole mitään hävettävää, päinvastoin. Se on vain muistutus siitä että olen vieläkin täällä. Olin vahvempi kuin se asia, joka meinasi minut aikoinaan rikkoa ja otin apua vastaan, olen tässä. Tässä asiassa voin myös sanoa, että tiedän, että sinne meneminen ja avun hakemin ja hyväksyminen on aivan hemmetin vaikeata, mutta se on todellakin sen arvoista. Todellakin. Jokainen lääkäri, hoitaja, psykiatri tai psykologi jonka olen saanut tavata parin vuoden sisällä ovat ihmisiä, jotka tulen muistamaan koko loppu elämäni. Myös silloin, kun joku päivä tulee se aika, että en enään käy heitä tapaamassa. Se on 110% varmaa.

Tiedän todellakin mitä on katsoa peiliin ja ajatella, että ei tässä ole mitään järkeä. Tiedän, että joskus se itsetuhoisuus tai jopa itsemurha tuntuu paljon helpommalta ja oikeasti paremmalta vaihtoehdolta, kun olla täällä, mutta ei se ole niin. Meistä jokainen on niin pieni yksilö isossa maailmassa, jossa meillä on niin paljon nähtävää ja tehtävää. Se päivä kun meidän kuuluu lähteä täältä tulee kyllä. Se ei vain tule meidän päätettävänä ja niin kauan, kun se päivä ei ole vielä tullut. Sinulla on jotain mitä vielä nähdä ja tehdä.

Vaikka juuri nyt se ei tuntuisi yhtään järkevältä niin tehkää palvelus minulle ja tehkää se itsellenne. Yrittäkää vielä kerran. Hakekaa apua. 

Mm. Valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää arkisin klo 09.00-07.00 ja viikonloppuisin ja juhlapyhinä 15.00-07.00. Kriisipuhelimen numero on: 010 195 202  ja sinne voi soittaa hädässä, oli hätä sitten mikä tahansa ja he auttavat siellä parhaansa mukaan. Sen perjaatteita on mm. nimettömyys. Ei todellakaan tarvitse kertoa omaa nimeään tai vastaavaa ja kaikki pysyy sinun ja henkilön, jonka kanssa keskustelet välillä.

Suomen mielenterveys seuralla on todella helppo ja selkeäkäyttöiset nettisivut, joille pääset  klikkaamalla tästä. 

Toivon ihan älyttömästi, että joku päivä te tulette tuolla vastaan ja kerrotte tarinanne, mutta en todellakaan halua, että joudun ikinä muistelemaan ketään sinä tyttönä tai poikana, miehenä tai naisena, joka kuvasi minulle itsemurhansa.

Etsi apua, löydä apua tai jos tiedät jonkun muun, joka sitä ehkä tarvii, 

niin auta häntä tekemään niin.

Tsemppiä ja haleja.

❤:Fanni

Rakas Äiti

Rakas Äiti,

Tänään on äitienpäivä.
Vaikka toisaalta täytyy myöntää, että nyt jo vähän vanhempana minusta tuntuu, että jokainen päivä on jollain tavalla äitienpäivä. On ainakin ollut aina meidän kodissa. Silti tänään haluan toivottaa sinulle hyvää äitienpäivää vielä vähän erityisemmin.

Kasvatit minut ja veljeni ihan yksin. En rehellisesti tiedä miten ihmeessä sen teit. Tuntuu hullulta ylipäätään ajatella, että joku yhtä nuori kuin minä pystyisi alkamaan äidiksi. Toki niitäkin äitejä ja vielä nuorempiakin äitejä on ja he ovat yhtään iästään riippumatta aivan upeita mammoja. Itse en vain pystyisi vielä samaan todellakaan, etenkään kun miettii, että ei mennyt kauaa kunnes jäit yksin kanssamme. Sinun piti tehdä kaikki yksin. Make a living and make a home. Siinä onnistuitkin and you made us the most beautiful home a child could ever ask for. Nimittäin sen suhteen, mikä meillä lapsilla on sinuun aina ollut.

Toki meillä on myös ollut aina pienestä pitäen kaunis katto pään päällä, mutta etenkin nyt kun ajattelen vähän vanhempana, niin ei sillä ikinä ollut väliä missä asuimme, tai kuinka paljon kalleuksia meillä olisi ollut ympärillämme. Kunhan saimme olla siellä yhdessä kolmestaan, niin siellä oli minun kotini täysin paikasta huolimatta. Koti jonne olen voinut aina tulla ihan sama missä kunnossa tahansa, rikki tai ehjänä. Minun ei ole ikinä tarvinnut pelätä, että jos olen mokannut jotain en voisi tulla kotiin tai että minulle huudettaisin aiheesta. Se on ollut niillä hetkillä aina nimenomaan se ensimmäinen paikka mihin olen vain halunnut tulla ja tiedän, että se on valitettavan harvinaista.

Olet elänyt kanssani jokaisen elämäni parhaimmista päivistä tähän asti, mutta myös valvonut ne kamalimmat yöt vierelläni. Vaikka huolet vuosien varrella ovatkin vaihtuneet koulunumeroista sydänsuruihin ja jossain vaiheessa sellaisiksi asioiksi, joita en edes halua ääneen sanoa, mutta jotka tiedän sinun tietävän, niin olet aina ollut siinä. Muistan yhden kerran kun ala-asteella sain mm. matematiikan kokeesta seiskan. Varmaan sain useammankin kerran, mutta tämä kerta jäi mieleen. Olin ihan rikki ja itkin kävellessäni autoon, koska minusta oikeasti tuntui silloin sillä hetkellä siltä, että jokainen muu sai vähintään sen kasin eikä minusta tule koskaan tulemaan mitään, kun en osaakkaan mitään. Sen sijaan että olisit alkanut yhtään tavalla tai toisella suremaan numeroani kanssani, aloit huutamaan ihan kauhean isoon ääneen kuinka ylpeä olit numerostani ja minusta, koska olihan se noussut jo edelliseen vitoseen verrattuna seiskaan. Lähdimme yhdessä koulun silloin vieressä olleeseen Siwaan, ostimme kauhean kasan herkkuja ja juhlimme kotona. Tämäkin on vain yksi niistä sadoista esimerkeistä joita voisin kertoa siitä, kuinka upea ja kannustava äiti olet aina ollut.

Olet myös aina jaksanut uskoa minuun ja veljeeni kaikessa mitä olemme ikinä uskaltaneet haaveilla. Olet kuskannut meidät kaikkiin mahdollisiin treeneihin ja harrastuksiin, johon olemme vain keksineet haluta ja ikinä valittamatta olet antanut meidän testata ihan kaikkea. Ei ole mikään salaisuus, että veljeni on aina ollut meistä sisaruksista se viisaampi versio for sure. Tiedän, että you'd never say that, but it's true and it's okay. Ihan pienestä asti hänellä on ollut suuria haaveita. Jossain vaiheessa hän halusi olla mm. Suomen tuleva presidentti. Joku vanhempi voisi nauraa ja sanoa, että "it's good to have big dreams," mutta ei. Sinä olet aina ottanut meidät ja haaveemme vakavasti ja kertonut, että kyllä, hänestä voi vähintäänkin tulla seuraava presidentti tai ihan sama mitä tahansa muuta hän ikinä toivoisi olevansa, koska olet aina opettanut, että as long as we work enough for our dreams, niin vain taivas olisi rajanamme ja kun olemme saaneet pienimmänkin etapin kohti jotain unelmaamme toteutettua, olet sinä ollut siellä ensimmäisessä rivissä aina kannustamassa.

 Kuka vain voi olla biologisesti isä tai äiti, mutta olen elämäni aikana tajunnut, että vaatii upean ihmisen olemaan oikeasti vieläpä vanhempi ja etenkin sellainen, jota joku voi sanoa katsoneensa koko elämänsä aina ylöspäin. Kiitos että olet ollut juuri sellainen äiti ja vanhempi. Toivon, että jos joku päivä minulla on omia lapsia, pystyn minäkin äitinä edes puoleen siitä mihin sinä olet pystynyt.
Rakastan sinua.

"My mother never gave me any idea that I couldn't do whatever I wanted to do, or be whomever I wanted to be, but I don't know if she ever realised that the person I most wanted to be was her."
 - Rory Gilmore

En edes tiedä mitä sanoa, joten sanon vain vielä kerran, että hyvää äitienpäivää maailman upein, kannustavin, vahvin ja rakkain mamma ja maailman ihaninta äitienpäivää kaikille muillekkin äideille tai isille, jotka tänäkin vuonna juhlivat isänpäivän lisäksi myös äitienpäivän ilman sitä äitiä lastensa kanssa. TE olette sankareita.

❤:Fanni

OLEN RIKAS JA YLPEÄ SIITÄ

Hey guys!

Heräsin tänä viikonloppuna todellisuuteen siitä, että olen oikeasti yksi rikkaimpia ihmisiä keitä tiedän, tai joista olen koskaan kuullut. Nyt ennen kuin siellä jo joku repii pelihousunsa ja lähettää minulle viestin siitä kuinka olen ylimielisin ihminen kenet hän tietää, haluaisin selittää ensin mitä rikkaus tarkoittaa minulle. 

Rikkaus tarkoittaa minulle sitä, että saan herätä joka päivä kodista, jossa minulla on turvallista olla. Näen aamulla ensimmäisenä ihmiset, joiden tiedän rakastavan minua ja tekevän mitä vain hyvinvointini eteen. He suojelevat minua kaikelta mitä ikinä keksinkään pelätä ja sitä että tiedän, että mitä ikinä tässä maailmassa tapahtuisi, ne kaksi kaunista tyyppiä olisivat edelleen vierelläni.

Se on minulle sitä, että olen saanut kasvaa niin, että minut on opetettu uskomaan hyvään ja pitämään kaikkia taustoista, väristä, seksuaalisuudesta ja lista vain jatkuu ja jatkuu saman arvoisina, niin kauan kunhan kukaan ei satuta toistaan tahallaan. Se on sitä, että olen saanut oppia omaa tahtiani ja joskus kyllä kovimman kautta, mutta tukenani on silti pysytty aina.

Rikkaus minulle on sitä, että olen saanut elämäni aikana tavata niin paljon erilaisia ihmisiä. 

Jotkut ovat saapuneet tielleni rakastamaan ja jotkut satuttamaan, mutta jokainen heistä on saapunut opettamaan ja tänä päivänä osaan olla siitä kiitollinen. 

Se on sitä, että joka päivä saan elää maailmassa, jossa voin oppia jotain uutta ja tiedän, että oppimiseni ei tule koskaan loppumaan. Se on myös sitä, että tiedän, että silloinkin kun minua ei joku päivä enään ole, jää minun oppimani asiat toivottavasti opettamaan jotain muuta.

Se on sitä, että unelmiini ja minuun on aina uskottu ja myös sitä, että tiedän tehneeni ja tekeväni niiden eteen älyttömästi töitä, jotta joku päivä niistä voisi vielä tulla totta. Se on sitä, että minulla on uskomaton määrä ihmisiä 110% takana niiden kanssa.

Se on sitä, että tiedän tulevani mokaamaan vielä monta asiaa elämäni aikana, mutta tiedän sen olevan myös okei ja etenkin sitä että tiedän, että minulla on ympärilläni ihmisiä joille myöntää virheeni ja joiden kanssa selvitä niistä. Ihmisiä, joita rakastan ja arvostan ja joista saan päivittäin ottaa mallia, joilta saan oppia ja jotka ovat aina siellä jos tarviin. Ihmisiä, joiden kanssa voin nauraa, itkeä, jakaa unelmat ja halata. Ihmisiä, joita moni toivoo koko elämänsä löytävänsä, mutta minä etuoikeutettuna saan kutsua perheekseni, ystävikseni, opettajikseni ja tuttavikseni.

Rikkaus on sitä, että tiedän, että kun ne samat ihmiset katsovat minuun, he näkevät ihmisen johon he voivat luottaa ja joka heitä arvostaa ja että tulen aina pysymään heille sinä ihmisenä, enkä tule koskaan satuttamaan heitä tahallaan.

Ja rikkaus on mm myös sitä, että minulla on mahdollisuus ja oikeus kertoa mielipiteitäni, ajatuksiani ja tarinoitani teille täällä blogissa, instagramissa ja youtubessa. Rikkaus on sitä, että minulla on te, jotka niitä jaksatte lukea, kuunnella ja katsoa ja että motivoitte minua unelmissani eteenpäin. Kiitos.

Ja lista vain jatkuu ja jatkuu...

Tässä meidän maailmassamme rikkaus tosi usein liitetään siihen isoon taloon, hienoon autoon, kalliiseen koruun ja rahaan, joilla ei oikeasti ole tässä maailmassa mitään väliä. Kun jollain on ne asiat, on hän automaattisesti kaikkien silmissä yleensä se rikas. I don't agree. Tottakai niistä asoista saa ja pitää olla ylpeä. Etenkin jos niiden saamisen eteen on tehnyt kovasti töitä, mutta joku viisas sanoi kerran, että "jotkut ihmiset ovat niin köyhiä, että kaikki mitä heillä on, on vain raha." Sen kanssa fiilaan täysin.

Rikkautta on joka päivä ympärillämme. Avataan vain silmämme ja katsotaan tarkemmin, niin ehkä näemme sen helpommin. Minä olen rikas ja ylpeä siitä.

Mitkä asiat sinusta tekevät tässä maailmassa rikkaan? 

❤:Fanni

KUKKA KAIPAA VALOA

Hey guys!

Tällä viikolla pääsette perinteisen postauksen sijaan kuuntelemaan youtubesta

coverini upean Mitran Kukka kaipaa valoa-biisistä!

Klikkaamalla tästä pääsette youtube kanavalleni ja sieltä löydätte videon!

Toivottavasti teillä kaikilla on kaikki okei. Ihanaa viikkoa!

❤:Fanni

RIITÄNKÖ TÄLLAISENA KUIN OON?

Hey guys!

Kuinka moni teistä herää aamulla ja kävelee suoraan peilin eteen haukkumaan itseään?
Se ei ehkä ole se itse tarkoitus minkä takia sinne menemme, mutta siihen se johtaa meistä monella. Itsellänikin hyvin useasti. Saatan istua tunteja vessani lattialla itkien, koska hiukseni, naamani tai joku ulkonäössäni vain sattuu ahdistamaan minua sillä hetkellä. Onko se okei?

 Siellä sitten kerrotaan itsellemme kuinka rumia olemme ja kuinka kukaan ei pysty ikinä tulemaan rakastamaan tai haluamaan meitä, koska eihän siihen pystytä itsekään. Hiuksesi ovat ruman malliset tai väriset, naamassasi on näppy tai hampaasi ovat liian isot. Kuulostaako tutulta? Nämä ovat asioita joita eräs tuttavani sanoi minulle itsestään puhelimessa viime viikolla laittautuessaan. En osannut oikein vastata hänelle, koska olin niin järkyttynyt ja sanaton. Sitä ei jotenkin ajattele niin pahaksi kun puhuu itsestään. Sitten kuulee kun joku muu puhuu itsestään sillä tavalla niin kyllä siinä lievästi sanottuna järkyttyy. Niinpä halusin kirjoittaa tämän postauksen tänään tavallaan sanoakseni hänelle ja teille kaikille keillä samanlainen olo joskus on, mitä minun olisi pitänyt sanoa jo siinä puhelimessa right there and then.

Toivon, että voisin kertoa sinulle että olet täydellinen ihan vain olemalla oma itsesi. Toivon, että voisin kertoa sen joka ikinen päivä niin kauan, että uskoisit sen itsekin. Tarkoitan sitä. Toivon, että tietäisit kuinka paljon ihailen sinua. Kuinka ihailen ja ihmettelen sitä kuinka silloinkin kun elät elämässäsi rankimpia aikoja, pystyt jotenkin aina kääntämään surusi iloksi ja vain hymyilemään. Tai kuinka olet mielestäni kaunis, kiltti ja fiksu. Vihaan nähdä sinun itkevän ja tietää, kuinka paljon se sinua sattuu. Toivon, että voisin ottaa tuskasi pois. Saada sinut näkemään mitä minä nään. Ehkä sitten muuttaisit mielesi. Minun silmissäni olet kaunis, upea, kävelevä aurinko. Enkä varmasti ole ainoa läheisistäsi tai ei niin läheisistäsi, jotka ajattelevat näin.

Tein tänään itselleni pienen haasteen aamulla. Kävelin peilin eteen ja vaikka kyllä. Edelleen näin ensimmäisenä ne pyöreät kasvoni, rumat kulmani ja ärsyttävän näköisen muijan peilistä, niin haastoin itseni. Mitä positiivista näen siinä peilikuvassani? Riitänkö tällaisena kuin olen? Jotakin kivaa on pakko olla jokaisessa. Voi aloittaa pienimmästäkin mahdollisesta asiasta. Minulle se osoittautui ripsikseni. Kyllä. Ripseni ovat ihan kivat. Ne on semi kivan pituiset joten en välttämättä tarvi tekoripsiä ja ne on ihan kivat. Joku voi miettiä, että jotkut ripset... Onpa iso juttu. Ei sen iso juttu tarvi ollakkaan. On se parempi kuin se joka aamuinen itku. Jos alkaisin tehdä näin kerran viikossa niin jossain vaiheessa ehkä hyvät puolet söisivät pahat, tai ainakin niiden heikkojen kohtien kanssa olisi oppinut jo elämään. Tehkää te sama tänään. Kertokaa sitten alas kommentteihin minulle minkä hyvän puolen löysitte itsessänne. Sen ei ole pakko olla mikään erityinen teille. Joku edes ihan pieni.

Ihanaa viikon jatkoa kaikille.

Btw, me esiinnytään bändini kanssa ensi perjantaina 24.3 Kauppakeskus Revontulessa.
Tulkaa mestoille!

❤:Fanni

UNELMISTA TOTTA // MINULLA ON OMA YOUTUBE-KANAVA

Hey guys!

ÄÄ! Tänään minulla on teille ihan älyttömän jänniä uutisia kerrottavana. Minua pelottaa, mutta samaan aikaan olen vain niiiiiin onnellinen ja toivon, että tuette minua tässä asiassa yhtä paljon, kuin olette tukeneet minua kaiken muunkin kanssa aina.

Kuten tiedätte, musiikki on aina ollut minulle yksi elämäni tärkeimpiä ja isoimpia asioita. Laulaminen etenkin. En ole teknisesti mikään kovinkaan taitava laulaja. En todellakaan ole, mutta tiedän sen. En ole kauhean vahva laulaja muutenkaan, mutta yritän kehittyä joka päivä. Se syy miksi laulaminen on mielestäni ehkä ainoa asia, jossa olen edes jotenkin hyvä on, että se on ainoa asia missä tunnen oikeasti olevani sujut itseni kanssa. En ole aina tyytyväinen, en pysty kaikkeen samaan mitä moni muu laulullisesti pystyy, but it just makes me happy ja omasta mielestäni se on se tärkein mahdollinen juttu kaikessa mitä voit päättää keksiä tehdä.

Lauluharrastukseni, keikkailuni ja bändini ovat kuitenkin jääneet aina tavallaan varjoksi kaiken muun keskellä täällä bloginkin puolella. Moni saattaa tietää, että laulaminen on tärkeä juttu minulle, mutta ei ole ikinä nähnyt tai kuullut minun saavan tehdä sitä juttua. Se on aina ollut minusta tosi väärin. Onhan blogini kuitenkin tavallaan päiväkirjani, josta kuulette kaikki diipimmätkin ajatukseni. Sitten ette ole koskaan saaneet nähdä tai kuulla minun tekevän sitä minulle rakkainta juttua. Eihän siinä ole mitään järkeä.

Sen takia tänään minulla on maailman suurin hymy kasvoillani, kun saan kertoa teille, että...

MINULLA ON OMA YOUTUBE-KANAVA!!!

Kyllä! Minulla on ihan oma youtube-kanava. Tästä on puhuttava varmaan jostain yläasteelta asti. Olen miettinyt uskallanko ynm. mutta en ole ikinä vain uskaltanut viedä asiaa tekemisen tasolle. Olen myös miettinyt mikä olisi minusta se paras tapa ylläpitää kanavaa. On tullut paljon kysymyksiä siitä miksi en alkaisi vloggaamaan tämän bloggaamisen sijasta. En tiedä, mutta täysin varma olen, että Blogini pysyy täysin samanlaisena ja tulen kirjoittamaan tänne vieläkin ihan samalla tavalla. Nyt vain plussana saatte käydä myös kuuntelemassa uuden laulucoverini tai katsomassa välillä jotain spesiaalimpaa juttua youtubesta videon muodossa! On varmasti lauluvideoiden vierellä tulossa myös haasteita, storytimeja ja muita videoita tulevaisuudessa.

Ainoa lupaukseni uudelle vuodelle oli, että yrittäisin olla parempi versio itsestäni. Tekisin juttuja unelmieni eteen ihan eri tasolla kuin ennen ja yrittäisin niin olla myös onnellisempi. Niin nyt teen.

 KUN KLIKKAAT TÄSTÄ PÄÄSET SUORAAN TILAAMAAN KANAVANI JA KATSOMAAN ENSIMMÄISEN VIDEONI

Olen super innoissani tästä uudesta jutusta elämässäni ja toivon, että te kaikki tuette minua siinä yhtä paljon, kuin olette tukeneet aina ennenkin kaikessa. Teidän tukenne merkitsee minulle oikeasti ihan kaikkea ja olen siitä niin kiitollinen joka päivä. Kiitos jo etukäteen jokaiselle joka käy tilaamassa kanavani ja katsomassa ensimmäisen videon.

Tehkää tekin tällä viikolla jotain, mitä ette ole ennen uskaltaneet.
Olette tärkeitä.

Kiitos, kun luit postauksen.
Haleja!

❤:Fanni

PRINSESSAPÄIVÄNI

Hey guys!

Kysyin teiltä snapchatissa viime viikolla, että mitä haluaisitte nähdä blogissani seuraavaksi.

Tosi moni oli innostunut ideastani jonka mainitsin viime postauksessa. Wanhat. 

Kertoisin siitä päivästä. Mikä oli kivaa, mikä ei? Oliko se worth it ja kaikkea muuta tällaista, so here we go!

Minulle ei alunperin ollut lainkaan selvää tanssisinko koko vanhojentansseja ollenkaan. Mietin ketä edes pyytäisin parikseni ja olisiko se niin worth it kun ottaa huomioon kaikki ne treenit ja rahamäärän mitä siihen päivään tulee menemään. No oli se worth it, voin kertoa.

Päivä alkoi herätyksellä kotona. Meikkasin, nakkasin hupparin päälle, verkkarit jalkaan ja lähdin kohti kampaamoa. Kävin Bulevard 10 nimisessä kampaamossa jossa kampaajani oli Niina Laaksonen. Minulla ei ollut mitään ideaa siitä minkälaisen kampauksen haluaisin, joten annoin Niinalle vain vapaat kädet ja boom, se kyllä kannatti. Minun kampaajallani olo oli ehkä sillä tavalla  vielä vähän extra special, että siitä tehtiin pieni haastattelu Lapin radioon paikan päällä.

KUVA: YLE ROVANIEMI FB-SIVULTA

KUVA: YLE ROVANIEMI FB-SIVULTA

Haastattelu meni hyvin ja sain enemmän kuin unelmien kampauksen prinsessapäivääni varten. Sitten oli enään jäljellä nakata vain mekko päälle ja lähteä koululle tansseihin. Niin tein.

Koululla minua odotti kaikki ystäväni, parini Mikko ja älytön määrä ihmisiä katsomassa tansseja.
Tanssit meni hyvin ja kun sieltä päästiin, lähdimme siirtymään Ounasvaaralle ottamaan vähän kuvia.

Pikkuveljeni Leevi tanssi myös jo tänä vuonna wanhat ihanan, ihanan parinsa kanssa ja minusta oli tosi kiva jakaa tämä kokemus myös heidän kanssaan. Btw, can we just take a minute or two just to look at these two? I mean come on. Leevi ja Sara-Inga näyttivät naurettavan hyviltä tuona päivänä. Perfect. 

Ounasvaaralta siirryimme Lappi Areenalle, johon Rovaniemen kaikki vanhojentanssijat tulivat eri lukioista ja tanssivat siellä sitten yhdessä.

Päivä oli kaikkinensa aivan ihana. Tosi monesti kuulee, että wanhoista etenkin tyttöjen kohdalla puhutaan "prinsessapäivänä" ja sitä se todella kyllä olikin. Kaikkista erityisemmäksi ja ihanemmaksi päiväni teki kuitenkin this guy over here. Mikko pelasti koko prinsessapäiväni leikkimällä prinssiäni päivän ajan. Suurin syy alunperinkin miksi mietin, että en olisi edes tanssinut wanhoja oli, että en tiennyt yhtään kenen kanssa edes tanssisin, joten kiitos Migi. Olin päivän ylpein tyttö paristani siellä! 

Illalla meillä oli vielä wanhojen jatkot, jotka oli myös kokemus siinä missä koko päivä muutenkin ja ihana lopetus koko wanhoille. Jos joku teistä miettii, että kannattaako välttämättä edes tanssia wanhoja ensi vuonna, niin ehdottomasti! Minulle ainakin jäi pelkästään hyviä kokemuksia päivästä ja olin tosi happy, että sain olla osa sitä. 

Niin ja IIISO kiitos kaikille, jotka wanhojani tulivat katsomaan. Sain vasta jälkeenpäin kuulla, että siellä oli ollut myös osa teistä ja jos olisin vain tiennyt sen aikaisemmin, niin olisin ehdottomasti tullut moikkailemaan, mutta next time sitten! Kiitos.

Olen kuullut, että osalla teistä on nyt hiihtoloma, joten aivan ihanaa hiihtolomaa ja meille joilla se on vasta tulossa tai jo ohi, niin älyttömästi tsemppiä!

Haleja.

❤:Fanni

PS. RAKASTAN SINUA

Hey you!

Haluan heti alkuun kertoa, että olen todella pahoillani siitä kuinka surkea ystävä olen ollut viime aikoina. En ole vastannut kaikkiin snäppeihisi, puheluihisi tai viesteihisi. En ole kysynyt mitä kuuluu enkä kertonut kuinka paljon minulle merkitset, tai miten kukaan tai mikään ei pystyisi ikinä korvaamaan sinua elämässäni.

 En ole myöskään ollut mitään helpointa seuraa sinulle. Toisella hetkellä hypin seinille ja rasitan sinua ylienergisyydelläni. Toisella taas tuijotan seinää ja olen vain masentavaa seuraa, koska pääni sisällä mietin koko maailman huolia ja murheita. Sitä seuraavalla murrun syliisi itkemään jostain ihan turhasta, kuten vaikka ystäväni pyjamasta, koska joskus kuten kaikki muutkin, olen niin palasina, että se ystävän mikki hiiri pyjamakin saattaa oikeasti alkaa itkettämään minua. Silloinkaan en kuitenkaan todennäköisesti puhu huolistani vaikka pyytäisitkin.
Anteeksi. 

Hulluinta minusta tässä silti on, että olet kaikesta huolimatta vieläkin siinä.

Sure I've lost a lot of friends over the years, but I've also learned a lot.
Yksi niistä tärkeimmistä asioista joita olen oppinut on, että sillä ei oikeasti ole väliä kuka tuli ensimmäisenä. Ainoa asia millä on väliä on se kuinka joku tuli eikä ikinä lähtenyt. Sinä joka luet tätä postausta, olet yksi heistä.

En ole tyyppi joka osaisi ostaa upeita lahjoja tai puhua kauniisti, mutta kun sanon jotain, tarkoitan sitä koko sydämestäni. Siispä toivon, että sinulla on aikaa lukea tämä postaus. Tarkoitan joka sanaa.

Alussa mainitsin joitain asioita joista olen pahoillani sinulle. Ehkä eniten pahoillani sinulle olen kuitenkin kaikesta siitä, mitä olet joutunut kuulemaan, näkemään ja menemään kanssani läpi. Osa niistä on oikeasti asioita, joita sinun ei olisi todellakaan tarvinnut kohdata. Toivon, että olisin voinut estää ne asiat jotenkin, tai saada sinut suljettua pois niistä kuvioista. En pystynyt ja olen siitä todella pahoillani. On the other hand taas - en usko, että meistä olisi ikinä tullut näin läheisiä ilman niitä. Kiitos että et paennut kun asioista tuli vaikeita.

Olet aina ollut ja olet aina siinä tukenani. Vaikka en ole ehkä tyyppi joka puhuisi paljon omista peloistaan tai muista sellaisista ääneen, niin tuntuu aika hemmetin hyvältä tietää, että jos haluaisin, niin minulla olisi aina joku kenelle soittaa ja tiedän, että ei olisi edes mitään väliä kestäisikö puhelu muutaman minuutin vai muutaman tunnin, et kyllästyisi minuun tai turhiin murheisiini. Toivon, että tiedät, että sama pätee sinuun. Ihan sama olenko väsynyt, iloinen, surullinen, vihainen tai onko minulla omia ongelmia, niin olen silti aina täällä. Minulle voi ja pitää aina soittaa ja luokseni voi tulla milloin vain. Lupaan kuunnella ja yrittää auttaa parhaani mukaan. Olet aina osoittanut minulle, että olen tärkeä ja että minulla on arvoa. Kiitos rakas.

Minun ei ole ikinä tarvinnut esittää seurassasi mitään. Olet aina tiennyt kuka olen ja vaikka okei, olenhan minä vähän sekopää, niin olen aina riittänyt tällaisena sekopäänä sinulle. Et ole ikinä tehnyt minulle sellaista oloa, että häpeäisit minua vaikka I'm sure, että olet joutunut häpeämään useastikin. Tiedän, että elämäni on paljon parempi ja tämä maailma on paljon parempi paikka, kun sinä olet siinä. Ilman sinua vierelläni olisin todella erilainen.

Kiitos myös kaikesta luottamuksestasi. Minun ei ole ikinä tarvinnut miettiä missä seisot elämässäni. Olet aina ollut siinä. Vaikka välillä olemme tapelleet todella paljon. Olemme saattaneet joskus olla jopa puhumatta toisillemme vähän aikaa, niin silti olen aina tiennyt, että et ole lähdössä minnekkään. Unohdan aina kertoa tämän, mutta olet rakas.

Viimeisenä haluaisin kiittää sinua ihan vain siitä että olet sinä. Tiedän, että if I ever needed a shoulder to cry on, olisit yksi ensimmäisistä ihmisistä mielessäni. 

Olen saanut toteuttaa kanssasi unelmia ja käydä yhdessä mitä upeimmissakin paikoissa ja tavata mitä ihanimpiakin ihmisiä. Olemme katselleet yhdessä auringon laskua ja joskus juosseet pakoon kovaa ajavia autoja. Olemme myös oppineet paljon yhdessä. Olemme oppineet mm. tanssimaan, nauramaan itsellemme ja toisillemme. Olemme oppineet, että kun toisen tapaa ensimmäistä kertaa voi oikeasti tuntua kuin olisi tuntenut aina ja esim. että mäkkärissä voi käydä viikon putkeen, eikä siihen ruokaan kyllästy.

Tärkein asia minkä olen kanssasi oppinut on kuitenkin rakkaus ja se mitä se tarkoittaa. Mitä tarkoittaa oikeasti välittää toisesta jopa niin paljon, että välillä se sattuu. Sitä kukaan ei voi opettaa meille koulussa ja se on jotain mikä säilyy koko loppu elämän minussa.

 Hei ja iso shout out myös kaikille niille ystäville joiden kanssa tiemme ovat jo eronneet syystä tai toisesta. Ilman teitä en olisi se ihminen joka olen tänään. Kiitos.

Hyvää ystävänpäivää rakkaat.
Ps. I love you!

❤: Fanni