PRINSESSAPÄIVÄNI

Hey guys!

Kysyin teiltä snapchatissa viime viikolla, että mitä haluaisitte nähdä blogissani seuraavaksi.

Tosi moni oli innostunut ideastani jonka mainitsin viime postauksessa. Wanhat. 

Kertoisin siitä päivästä. Mikä oli kivaa, mikä ei? Oliko se worth it ja kaikkea muuta tällaista, so here we go!

Minulle ei alunperin ollut lainkaan selvää tanssisinko koko vanhojentansseja ollenkaan. Mietin ketä edes pyytäisin parikseni ja olisiko se niin worth it kun ottaa huomioon kaikki ne treenit ja rahamäärän mitä siihen päivään tulee menemään. No oli se worth it, voin kertoa.

Päivä alkoi herätyksellä kotona. Meikkasin, nakkasin hupparin päälle, verkkarit jalkaan ja lähdin kohti kampaamoa. Kävin Bulevard 10 nimisessä kampaamossa jossa kampaajani oli Niina Laaksonen. Minulla ei ollut mitään ideaa siitä minkälaisen kampauksen haluaisin, joten annoin Niinalle vain vapaat kädet ja boom, se kyllä kannatti. Minun kampaajallani olo oli ehkä sillä tavalla  vielä vähän extra special, että siitä tehtiin pieni haastattelu Lapin radioon paikan päällä.

KUVA: YLE ROVANIEMI FB-SIVULTA

KUVA: YLE ROVANIEMI FB-SIVULTA

Haastattelu meni hyvin ja sain enemmän kuin unelmien kampauksen prinsessapäivääni varten. Sitten oli enään jäljellä nakata vain mekko päälle ja lähteä koululle tansseihin. Niin tein.

Koululla minua odotti kaikki ystäväni, parini Mikko ja älytön määrä ihmisiä katsomassa tansseja.
Tanssit meni hyvin ja kun sieltä päästiin, lähdimme siirtymään Ounasvaaralle ottamaan vähän kuvia.

Pikkuveljeni Leevi tanssi myös jo tänä vuonna wanhat ihanan, ihanan parinsa kanssa ja minusta oli tosi kiva jakaa tämä kokemus myös heidän kanssaan. Btw, can we just take a minute or two just to look at these two? I mean come on. Leevi ja Sara-Inga näyttivät naurettavan hyviltä tuona päivänä. Perfect. 

Ounasvaaralta siirryimme Lappi Areenalle, johon Rovaniemen kaikki vanhojentanssijat tulivat eri lukioista ja tanssivat siellä sitten yhdessä.

Päivä oli kaikkinensa aivan ihana. Tosi monesti kuulee, että wanhoista etenkin tyttöjen kohdalla puhutaan "prinsessapäivänä" ja sitä se todella kyllä olikin. Kaikkista erityisemmäksi ja ihanemmaksi päiväni teki kuitenkin this guy over here. Mikko pelasti koko prinsessapäiväni leikkimällä prinssiäni päivän ajan. Suurin syy alunperinkin miksi mietin, että en olisi edes tanssinut wanhoja oli, että en tiennyt yhtään kenen kanssa edes tanssisin, joten kiitos Migi. Olin päivän ylpein tyttö paristani siellä! 

Illalla meillä oli vielä wanhojen jatkot, jotka oli myös kokemus siinä missä koko päivä muutenkin ja ihana lopetus koko wanhoille. Jos joku teistä miettii, että kannattaako välttämättä edes tanssia wanhoja ensi vuonna, niin ehdottomasti! Minulle ainakin jäi pelkästään hyviä kokemuksia päivästä ja olin tosi happy, että sain olla osa sitä. 

Niin ja IIISO kiitos kaikille, jotka wanhojani tulivat katsomaan. Sain vasta jälkeenpäin kuulla, että siellä oli ollut myös osa teistä ja jos olisin vain tiennyt sen aikaisemmin, niin olisin ehdottomasti tullut moikkailemaan, mutta next time sitten! Kiitos.

Olen kuullut, että osalla teistä on nyt hiihtoloma, joten aivan ihanaa hiihtolomaa ja meille joilla se on vasta tulossa tai jo ohi, niin älyttömästi tsemppiä!

Haleja.

❤:Fanni

PS. RAKASTAN SINUA

Hey you!

Haluan heti alkuun kertoa, että olen todella pahoillani siitä kuinka surkea ystävä olen ollut viime aikoina. En ole vastannut kaikkiin snäppeihisi, puheluihisi tai viesteihisi. En ole kysynyt mitä kuuluu enkä kertonut kuinka paljon minulle merkitset, tai miten kukaan tai mikään ei pystyisi ikinä korvaamaan sinua elämässäni.

 En ole myöskään ollut mitään helpointa seuraa sinulle. Toisella hetkellä hypin seinille ja rasitan sinua ylienergisyydelläni. Toisella taas tuijotan seinää ja olen vain masentavaa seuraa, koska pääni sisällä mietin koko maailman huolia ja murheita. Sitä seuraavalla murrun syliisi itkemään jostain ihan turhasta, kuten vaikka ystäväni pyjamasta, koska joskus kuten kaikki muutkin, olen niin palasina, että se ystävän mikki hiiri pyjamakin saattaa oikeasti alkaa itkettämään minua. Silloinkaan en kuitenkaan todennäköisesti puhu huolistani vaikka pyytäisitkin.
Anteeksi. 

Hulluinta minusta tässä silti on, että olet kaikesta huolimatta vieläkin siinä.

Sure I've lost a lot of friends over the years, but I've also learned a lot.
Yksi niistä tärkeimmistä asioista joita olen oppinut on, että sillä ei oikeasti ole väliä kuka tuli ensimmäisenä. Ainoa asia millä on väliä on se kuinka joku tuli eikä ikinä lähtenyt. Sinä joka luet tätä postausta, olet yksi heistä.

En ole tyyppi joka osaisi ostaa upeita lahjoja tai puhua kauniisti, mutta kun sanon jotain, tarkoitan sitä koko sydämestäni. Siispä toivon, että sinulla on aikaa lukea tämä postaus. Tarkoitan joka sanaa.

Alussa mainitsin joitain asioita joista olen pahoillani sinulle. Ehkä eniten pahoillani sinulle olen kuitenkin kaikesta siitä, mitä olet joutunut kuulemaan, näkemään ja menemään kanssani läpi. Osa niistä on oikeasti asioita, joita sinun ei olisi todellakaan tarvinnut kohdata. Toivon, että olisin voinut estää ne asiat jotenkin, tai saada sinut suljettua pois niistä kuvioista. En pystynyt ja olen siitä todella pahoillani. On the other hand taas - en usko, että meistä olisi ikinä tullut näin läheisiä ilman niitä. Kiitos että et paennut kun asioista tuli vaikeita.

Olet aina ollut ja olet aina siinä tukenani. Vaikka en ole ehkä tyyppi joka puhuisi paljon omista peloistaan tai muista sellaisista ääneen, niin tuntuu aika hemmetin hyvältä tietää, että jos haluaisin, niin minulla olisi aina joku kenelle soittaa ja tiedän, että ei olisi edes mitään väliä kestäisikö puhelu muutaman minuutin vai muutaman tunnin, et kyllästyisi minuun tai turhiin murheisiini. Toivon, että tiedät, että sama pätee sinuun. Ihan sama olenko väsynyt, iloinen, surullinen, vihainen tai onko minulla omia ongelmia, niin olen silti aina täällä. Minulle voi ja pitää aina soittaa ja luokseni voi tulla milloin vain. Lupaan kuunnella ja yrittää auttaa parhaani mukaan. Olet aina osoittanut minulle, että olen tärkeä ja että minulla on arvoa. Kiitos rakas.

Minun ei ole ikinä tarvinnut esittää seurassasi mitään. Olet aina tiennyt kuka olen ja vaikka okei, olenhan minä vähän sekopää, niin olen aina riittänyt tällaisena sekopäänä sinulle. Et ole ikinä tehnyt minulle sellaista oloa, että häpeäisit minua vaikka I'm sure, että olet joutunut häpeämään useastikin. Tiedän, että elämäni on paljon parempi ja tämä maailma on paljon parempi paikka, kun sinä olet siinä. Ilman sinua vierelläni olisin todella erilainen.

Kiitos myös kaikesta luottamuksestasi. Minun ei ole ikinä tarvinnut miettiä missä seisot elämässäni. Olet aina ollut siinä. Vaikka välillä olemme tapelleet todella paljon. Olemme saattaneet joskus olla jopa puhumatta toisillemme vähän aikaa, niin silti olen aina tiennyt, että et ole lähdössä minnekkään. Unohdan aina kertoa tämän, mutta olet rakas.

Viimeisenä haluaisin kiittää sinua ihan vain siitä että olet sinä. Tiedän, että if I ever needed a shoulder to cry on, olisit yksi ensimmäisistä ihmisistä mielessäni. 

Olen saanut toteuttaa kanssasi unelmia ja käydä yhdessä mitä upeimmissakin paikoissa ja tavata mitä ihanimpiakin ihmisiä. Olemme katselleet yhdessä auringon laskua ja joskus juosseet pakoon kovaa ajavia autoja. Olemme myös oppineet paljon yhdessä. Olemme oppineet mm. tanssimaan, nauramaan itsellemme ja toisillemme. Olemme oppineet, että kun toisen tapaa ensimmäistä kertaa voi oikeasti tuntua kuin olisi tuntenut aina ja esim. että mäkkärissä voi käydä viikon putkeen, eikä siihen ruokaan kyllästy.

Tärkein asia minkä olen kanssasi oppinut on kuitenkin rakkaus ja se mitä se tarkoittaa. Mitä tarkoittaa oikeasti välittää toisesta jopa niin paljon, että välillä se sattuu. Sitä kukaan ei voi opettaa meille koulussa ja se on jotain mikä säilyy koko loppu elämän minussa.

 Hei ja iso shout out myös kaikille niille ystäville joiden kanssa tiemme ovat jo eronneet syystä tai toisesta. Ilman teitä en olisi se ihminen joka olen tänään. Kiitos.

Hyvää ystävänpäivää rakkaat.
Ps. I love you!

❤: Fanni