Hey guys.
Tämä postaus ei alunperin ollut ideana ihoni alla-sarjan postauksiksi, eikä postaukseksi ollenkaan, mutta tänään tajusin, että minun on pakko tästä jossain puhua julkisesti ja halusin tehdä sen nyt tässä.
Sain viestin 13-vuotiaalta tytöltä, joka lähetti minulle kuvakollaasin, kun oli viillellyt reitensä, ranteensa ja vatsan alueensa täyteen syviä haavoja. Viestissä hän kertoi, että ei jaksa enään elää ja mikään ei tunnu enään merkitykselliseltä.
Olen blogini kautta saanut äärettömän paljon, kuten jo vähän viime postauksessa mainitsinkin.
Olen kiitollinen jokaiselle, joka minua ylipäätään jossain seuraa ja tunnen olevani älyttömän onnekas saadessani kuulla erilaisten ihmisten erilaisia tarinoita ja saadessani olla jollekkin sellainen tyyppi, jolle uskaltaa tulla niitä kertomaan.
Olen kuitenkin todellakin saanut myös sen varjopuolen asiasta.
Minun on kerrottu aiheuttaneen mm. jonkun lapselle syömishäiriön. Ei joku ulkopuolinen ihminen, vaan tämän lapsen äiti. Minulla itselläni ei koskaan ole ollut syömishäiriötä, enkä ole koskaan aiheesta mihinkään puhunut, koska en koe asian olevan minulle tarpeeksi henkilökohtainen, että voisin/osaisin siitä tarpeeksi hyvin puhua. En ole koskaan laittanut minnekkään minkäänlaista materiaalia, joka olisi ketään voinut vastaavaan "inspiroida".
Olen saanut vihaviestejä ja jopa uhkaavia viestejä mm. jopa henkeäni kohtaan. Vastaavat viestit eivät kuitenkaan ole koskaan minua suuremmin liikuttaneet. Lähinnä huolestuttaneet niitä lähettävien ihmisten puolesta ja omalla tavallaan huvittaneet. Mutta kuten olen sanonut, niin olen kiitollinen niistäkin viesteistä. Pitäähän niihinkin ihmisillä aikaa käyttää, joten olen kiitollinen, että joku jaksaa sen vaivan ja ajan nähdä minua varten.
Kamalin asia kuitenkin on heittämällä nämä samantapaiset viestit, jonka tänään sain.
Haluan edelleen painottaa, että olen sanoinkuvailemattoman kiitollinen voidessani olla jollekkin tyyppi kenelle puhua ja purkaa myös pahoja tunteitaan. Avaan jokaisen viestin, joka minulle tulee, ihan sama missä tulee ja se on 100% varma. Jokaiseen en vastaa, mutta jokaisen ihan varmasti luen, että jokainen tietäisi, että tässä maailmassa on edes yksi, joka kuuntelee, koska kaikilta sitä ei löydy muualta.
En kuitenkaan voi ottaa vastuuta toisten hengistä.
Kun tämmöisiä kuvia tai viestejä saan ja etenkin kun saan niitä ihan selkeästi alaikäisiltä ihmisiltä, niin ensimmäinen ajatus päässäni on, että minun täytyy soittaa jonnekkin. Nämä viestit ja kuvat tulevat kuitenkin todella usein feikkinimillä/anonyyminä, enkä saa niistä mitään tietoja irti. Enkä minä rehellisesti haluaisi myöskään lähteä minnekkään soittamaan, koska se on todella iso askel sitten siinä vaiheessa ja kun koskaan en valitettavasti voi 100% varmaksi tietää, kenen se tuska, hätä tai itsemurha-ajatukset ovat todellisia ja kenen ei. Ei sillä että epäilisin, että yksikään teistä minulle tuolla alkaisi huvin vuoksi vastaavia viestejä lähettelemään, mutta tämä maailma on täynnä erilaisia ihmisiä ja jossain tuolla on varmasti joku, joka pystyisi siihenkin.
Sitten toisaalta pääni valtaa kysymys, "mitä sitten jos joku päättääkin päättää elämänsä?"
Elänkö minä koko loppu elämäni syyllisyyden tunteessa ja tuskassa siitä, että en soittanutkaan, tai että en yrittänyt enemmän. Todennäköisesti, mutta niin sen ei ole pakko mennä.
Niin paljon kuin haluankin olla se tyyppi kenelle voi puhua ja olen luvannut ja lupaan edelleen olla, niin en ole ammattilainen. En osaa tai voi pelastaa kaikkia, vaikka kuinka haluaisinkin.
Siispä pyydän, että hakekaa apua ja hakekaa sitä myös ammattilaiselta.
Voin itse kertoa nyt pienen asian, jota en koskaan ajatellut jakavani someen. Minä olen itse tietyn kriisin läpikäynyt ihminen ja vaikka siitä elämänvaiheestani on jo melkein muutama vuotta täynnä, niin minulla on edelleen avut. Käyn psykologilla viikottain ja silloin tällöin ryhmätapaamisissa ja tällä hetkellä se on yksi tämänhetkisen elämäni tärkeimpiä asioita, joista olen todella kiitollinen ja joita en vaihtaisi pois mistään syystä. Siinä ei ole mitään hävettävää, päinvastoin. Se on vain muistutus siitä että olen vieläkin täällä. Olin vahvempi kuin se asia, joka meinasi minut aikoinaan rikkoa ja otin apua vastaan, olen tässä. Tässä asiassa voin myös sanoa, että tiedän, että sinne meneminen ja avun hakemin ja hyväksyminen on aivan hemmetin vaikeata, mutta se on todellakin sen arvoista. Todellakin. Jokainen lääkäri, hoitaja, psykiatri tai psykologi jonka olen saanut tavata parin vuoden sisällä ovat ihmisiä, jotka tulen muistamaan koko loppu elämäni. Myös silloin, kun joku päivä tulee se aika, että en enään käy heitä tapaamassa. Se on 110% varmaa.
Tiedän todellakin mitä on katsoa peiliin ja ajatella, että ei tässä ole mitään järkeä. Tiedän, että joskus se itsetuhoisuus tai jopa itsemurha tuntuu paljon helpommalta ja oikeasti paremmalta vaihtoehdolta, kun olla täällä, mutta ei se ole niin. Meistä jokainen on niin pieni yksilö isossa maailmassa, jossa meillä on niin paljon nähtävää ja tehtävää. Se päivä kun meidän kuuluu lähteä täältä tulee kyllä. Se ei vain tule meidän päätettävänä ja niin kauan, kun se päivä ei ole vielä tullut. Sinulla on jotain mitä vielä nähdä ja tehdä.
Vaikka juuri nyt se ei tuntuisi yhtään järkevältä niin tehkää palvelus minulle ja tehkää se itsellenne. Yrittäkää vielä kerran. Hakekaa apua.
Mm. Valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää arkisin klo 09.00-07.00 ja viikonloppuisin ja juhlapyhinä 15.00-07.00. Kriisipuhelimen numero on: 010 195 202 ja sinne voi soittaa hädässä, oli hätä sitten mikä tahansa ja he auttavat siellä parhaansa mukaan. Sen perjaatteita on mm. nimettömyys. Ei todellakaan tarvitse kertoa omaa nimeään tai vastaavaa ja kaikki pysyy sinun ja henkilön, jonka kanssa keskustelet välillä.
Suomen mielenterveys seuralla on todella helppo ja selkeäkäyttöiset nettisivut, joille pääset klikkaamalla tästä.
Toivon ihan älyttömästi, että joku päivä te tulette tuolla vastaan ja kerrotte tarinanne, mutta en todellakaan halua, että joudun ikinä muistelemaan ketään sinä tyttönä tai poikana, miehenä tai naisena, joka kuvasi minulle itsemurhansa.
Etsi apua, löydä apua tai jos tiedät jonkun muun, joka sitä ehkä tarvii,
niin auta häntä tekemään niin.
Tsemppiä ja haleja.
❤:Fanni
